Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa

Bonjouria vaan! 

Tänään tuli valmistettua sunnuntain kunniaksi "ei niin kevyttä" syömistä. Ulkonakin toki ilmat viilenee, niin ei ainakaan omalla kohdalla mikään salaatti tulisi ensimmäisenä mieleen. Eilen illalla mietiskelin, mitä sitä huomenna söisi ja ensimmäisenä mieleen juolahti, että jotain lihaahan se on pakko syödä näin sunnuntain kunniaksi. Lihan lisäksi tähän aikaan vuodesta luonnollinen valinta oli erinäiset juurekset, koska nyt on tarjolla paljon edullisia ja maukkaita kotimaisia juureksia; lanttua, naurista, porkkanaa, punajuurta jne.

Hetken pähkäiltyäni päätin tehdä Gordon Ramsayn innoittamana Beef Wellingtonia. Tänään sitten kaupassa olin alitajuntaisesti hakemassa nautaa tähän ruokaan, mutta huomattuani lihatiskissä hevosen sisäfileetä, eihän siinä auttanut enää "ristinmerkki otsaankaan". Hevonen on henkilökohtaisesti yksiä lempilihoja, ja omituista kyllä se on edullisempaa, kuin kotimainen naudan sisäfilee. 

En ala tässä avaamaan Wellingtonin reseptiä sen kummemmin, koska Youtubesta löytyy Gordon Ramsayn erittäin selkeä ja havainnollinen ohjeistus kyseiseen herkkuun. Kyseisen videon katsomista ajatuksella suosittelen vahvasti ennen tämän ruoan valmistukseen alkamista, sillä lopputuloksellisesti sillä voi olla merkitystä. 

Nyt kun olet sitten edellämainitun videon katsonut ja alkanut himoita kyseistä ruokaa niin alamapa sitten kokata! 

"Tärkeäähän tässä ruoassa on käyttää mahdollisimman laadukasta ja mureaa lihaa; tässä tapauksessa hevosta, mutta esimerkiksi laadukas naudan fileekin käy mainiosti" 

Sieni- sipulipaistos tulee kuivattaa pannulla hyvin,
 jottei taikina vety paiston aikana.

Uunivalmis Beef Wellington. Pinta kannattaa voidella
keltuaisella, jotta paisto pinnasta tulee kauniin kullanruskea.
Suolan ripottelu pintaan ennen paistamista rapsakoittaa
taikinaa paiston aikana. Taikinan voi halutessaan myös
viillottaa, jolloin lopputulos voi olla esteettisesti miellyttävämpi

Juuri uunista tullut Wellington. Nyt on tärkeää antaa lihan
vetäytyä kunnolla ( vähintään 15 min ) ennen leikkaamista,
jotta lihasnesteet eivät leviä lautaselle/ leikkuulaudalle, vaan
päätyisivät syöjän suuhun asti

Wellingtonin lisäksi valmistin punajuuripyreetä, paahdettu kaskinaurista ja taatelikastiketta. Taatelikastike sopii omasta mielestäni hyvin tummalle lihalle makeutensa puolesta ja onpahan nyt jotain muutakin kun perinteistä punaviinikastiketta, vaikkei siinäkään toki mitään vikaa ole.

Tässäpä ohje siis siihen:

150g salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

50g porkkanaa

50g palsternakkaa

50g juuriselleriä

20g herkkusientä

3 oksaa timjamia

1 laakerinlehti

5 mustapippuria

2 rkl balsamicoa

3 dl punaviiniä

4 dl lihalientä

100g kuivattuja taateleita

maizenaa

suolaa

25 g voita

Paahda sipuleita, juureksia ja sieniä kasarissa todella tummiksi. Lisää timjami, laakerinlehti ja pippuri. Lisää joukkoon balsamico ja viini. Hauduta hiljalleen kunnes nesteestä on haihtunut noin puolet

"Riittävän hiljainen haihdutus takaa sen, että juuresten ja muiden raaka-aineiden maut kerkeää irrota kastikkepohjaan" 

Siivilöi kastikepohja tässä vaiheessa. Lisää taatelit ja lihaliemi. Tässä vaiheessa kastikepohjassa on siis makua antamassa ainoastaan taatelit.

 "Näin kastikkeeseen saadan taatelin maku, eikä juurekset ym. peitä sitä"

Keitä nyt kastiketta noin puoleen. Maista! Jos kastike on vielä laihan makuista -> keitä sitä vielä kasaan. Kun maku on kohdallaan suurusta kastike tarvittaessa ja ennen tarjoilua vatkaa kuuman kastikkeen joukkoon voi.

Tässäpä sitten valmisannos. Kuvausta varten sijoiteltu valurautapannulla, jonka jälkeen se päätyi lautaselle yhdeksi keoksi ja sitä mukaa massuun.

Aterian päälle vielä kupponen kahvia ja poliittisesti korrekti joulutorttu!

Hyvää joulunalusaikaa! :)