Hellou!
Tuli nyt sunnuntaina laitettua taas kotona vähän tämmöstä "parempaa ruokaa" - tämä sunnuntai kokkailu on näköjään jo tavaksi tullut. Toki kokkailua edelsi pitkä ja uuvuttava kauppareissu, mutta hengissä selvitty ja pörssikin keveni kummasti ( ihan kuin se keveneminen olisi jotenkin hyvä asia? ). Mutta tosiaan Ruoholahden K-citymarketissa kävin ja pakko antaa pointsit asiansa osaavalle ja palvelualttiile lihatiskillä palvelleelle herralle. Sain kartisaa ns. tiskin alta :) Eivät kaikki välttämättä tätä vaivaa näkisi - eihän reilu parikymppinen pojankloppi "kovin potenttiaalinen" asiakas välttämättä ole. Tästä aasinsillan kautta päästäänkin asiaan joka minua kummastuttaa,; nimittäin miksi ulkoisesti varakkaamman näköisiä palvellaan paljon ystävällisemmin ja asiantuntevammin kuin nuoria, ei välttämättä niin varakkaan näköisiä, ihmisiä. Ei toki joka paikassa näin ole, mutta surullisen monessa. Tämmönen avautuminen tähän väliin, mutta kannattaa ajatella.
Mutta itse asiaan: Mukaani siis tarttui karitsaa ja erinäisiä juureksi, jotka ovat edullisimmillaan juuri näin loppusyksystä - alkutalvesta. Ja kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin, niitä kannattaa hyödyntää, sillä niissä on tärkeitä ravintoaineita ja ne ovat kaiken lisäksi edullisia, verraten ulkomailta tuotuihin hedelmiin tai erikoisisvihanneksiin. Lisäksi ostin kastanjoita, joita tuli karitsan kastikkeeseen.
Moni vierastaa kartistan/ lampaanlihaa, koska se maistuu villalle - ainakin jos ostaa sitä halvinta mahdollista ulkomaista... Kotimainen karitsan tai lampaanliha on pääsääntöisesti hyvälaatuista eikä se maistu villalle. Se on erinomaisen ja uniikin makunsa lisäksi, myös suhteellisen edullista ja monipuolista lihaa.
Itse tykkään syödä karitsan melko raakana, kuten kuvasta näkyy. Toki jokainen paistakoon lihansa miten tahtoo, mutta olisi mielestäni hyvän lihan haaskausta paistaa tämä kypsäksi. Pataruoat toki omalukunsa, mutta ei mennä siihen nyt. Karitsan marinoin etukäteen ( noin 4 tuntia ennen valmistamista ) rosmariinilla, timjamilla, chilillä, valkosipulilla ja suolalla sekä pippurilla - varmat perusmausteet karitsalle. Sitten vain liha ajoissa huoneenlämpöön, suola pintaan ja todella kuuman pannun kautta uuniin hetkeksi. Hyvä vetäytyminen foliossa ja VOILA omasta mielestä täydellinen karitsan paahtopaisti on ready to eat!
Karitsan lisäksi juuriselleri flania, juuresragouta ja kastanjavelouteta.
- Flan on eräänlainen vanukas. Pääsääntöisesti flanilla tarkoitetaan makeaa vanukasta, esimerkiksi paahtovanukasta ( joku korjatkoon jos olen väärässä. ), mutta versio tämäkin. Kypsennys tapahtuu uunissa matalassa lämmössä vesihauteessa.
- Juuresragout, tässä tapauksessa valmistui näin: Erilaisia juureksi ( esim. lanttua, porkkanaa, palsternakkaa yms. ) kuutioidaan pieniksi kuutioiksi. Paahdetaan kuumalla pannulla öljyssä. Lisätään yrttejä ja lihalientä, jonka jälkeen keitellään kasaan kunnes lihaliemi on paksuuntunut ja muotoutunut eräänlaiseksi "kastikkeeksi". Nokare voita joukkoon ja maustellaan suolalla.
- Kastanjaveloute valmistui puolestaan näin: Kastanjat paahdetaan kuiviltaan uunissa 200'C 20 minuuttia. Murskataan esim. kattilalla, jotta saadaan mahdollisimman paljon makua ulos. Kattilaan lisätään sipulia, valkosipulia, juureksi ( selleri, porkkana yms. ) - kaikkia yhteensä noin 100g, ei niin tarkkaa. Joukkoon muutama kokonainen pippuri, laakerinlehti ja 150ml punaviiniä. Keitetään kunnes viini on muuttunut siirappimaiseksi. Lisätään kastanjat ja 250ml hyvää lihalientä ja keitellään hiljalleen puoleen, jonka jälkeen lisätään vielä 250 ml kuohukermaa. Keitellään hiljalleen noin puoleen ja tarvittaessa maustetaan suolalla ja pippurilla. Ready to serve! Piisaa noin 4 ihmiselle.
Tässä annoksessa ei ole kuin neljä eri komponenttia, mutta yleisesti parempi muutama todella hyvä, kuin monta melko hyvää. "Laatu korvaa määrän" pätee myös tässä.
Tässäpä nyt tuli muutama idea hyödyntää juureksia, jos vaikka ensikerralla tekisikin keitettyjen porkkanoiden sijaan porkkanaragouta? Kastanjavelouten ohjetta voi soveltaa moneen; esimerkiksi korvaamalla kastanjat herkkusienillä ja lopuksi nokare dijonsinappia: syntyy mainio kastike esimerkiksi possulle. Korvaamalla punaviini valkoviinillä ja kastanjat fenkolilla, lopuksi tujaus tilliä - mainio kastike kalalle on valmis.
Eikun kaivelemaan kaupan juureshyllyjä tai omaa perunakellaria ja kokkailemaan!
Hyvää Joulun odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti