AMBER **

Nyt tulee sitten omat näkemykseni ja ajatukseni taannoisesta illallisestani Ravintola Amberissa. Luvassa pientä analyysiä ja omia näkemyksiä, jotka eivät ole välttämättä yhteneviä "oikeiden" ruokakriitikoiden kanssa. 

Nykyaikaista ranskalaista ruokaa tarjoilevan Amberin Culinary Director on hollantilaissyntyinen Richard Ekkebus. Ravintola on listattu vuonna 2016 Aasian neljänneksi parhaaksi ravintolaksi ja maailman listallakin sijoitus on kunnioitettavat 38. 
Amberilla on kaksi Michelin- tähteä. Hong Kongissa on kuusi kolmen Michelin- tähden ravintolaa ja 15 kappaletta kahden tähden omaavia ravintoloita.

Siinäpä faktat ja nyt lähdetään kahlaamaan illallista läpi annos annokselta:

Palvelu oli alusta asti todella huomaavaista ja kohteliasta, kuten tämän tasoiselta ravintolalta voikin odottaa. Olin yksin liikkeellä, joten minulle tuotiin päivän lehtiä luettavaksi heti pöytään ohjauksen jälkeen. Olin päättänyt jo ennen ravintolaan menoa, etten viinejä tilaa, koska siitä tulee loppulaskuun melko suuri plussa. Pöytään ohjauksen jälkeen minulle kuitenkin tuotiin lasi, joka täytettiin shamppanjalla. Keittiö halusi tarjota lasillisen kokki kollegalle. Viime lasillisesta shamppanjaa on aikaa kauaa ja tämä ihastuttava huomaavainen ele sai melkein veden silmiin. Mahtavuutta!

Shamppanjaa nautiskellessani minulle esiteltiin menu ja tiedusteltiin mahdolliset ruoka-allergiat. Otin 9 ruokalajin "Degustation" - menun. Pääruoka vaihtoehtoja oli kaksi; wagyu-härkää tai piikkikampelaa. Luonnollinen valinta itselleni oli tietysti härkä!

Tilaukseni jälkeen pöytään ilmaantuikin nopeasti keittiön tervehdys. Kyseessä oli merilevällä maustettua mustaa teetä ja munavanukasta. Heti perään saapui käpy ja puupölkky, joiden päällä oli pieniä snackseja. 

Snacksien jälkeen tuotiin kolmas tervehdys. Annoksessa oli maa-artisokkapyrettä, maa-artisokkalastuja ja - kuutioita. Todella hyvänmakuinen!






Vuorossa oli ensimmäinen "virallinen" annos - Shimaebi Prawn. Shimaebi on eräs katkarapulaji. Pyrsö tarjottiin raakana ja lisukkeena oli kolmea eri sitrushedelmää, sekä raitajuurta. Pöydässä annokseen kaadettiin verigreippikastiketta. Toisella lautasella oli katkaravun friteerattu pää ja kalamanski emulsiota. Tarjoilija kehotti vielä syömään ensin friteeratun pään ja sen jälkeen vasta pyrstön. Pohdinnan jälkeen päädyin tulokseen, että rasvaisen ruoan jälkeen sitruksien syöminen jättää suun raikkaaksi, eikä rasvaisuus peitä makuja. Katkaravun pyrstö oli todella herkullista ja sen rakenne oli suussa sulavaa ja pehmeää.

Seuraavaksi sain "ekstra" alkuruoan, jota ei listalla ollut. Tämä tuli aivan yllätyksenä ja olin aivan haltioissani tällaisesta kohtelusta. Annoksessa oli kahdella tapaa keltapyrstöpiikkimakrillia; raakana ja kermaisena tartarina. Pöydässä annokseen kaadettiin hapokkaan kirpsakka varsiselleri-cazpacho. Tämä annos oli yksi suosikeistani. Se oli todella tasapainoinen ja kermainen tartari oli aivan uskomattoman hyvää. Tuore ja upean makuinen raakana tarjottu kala kruunasi aterian täysin.

Sitten vuoroon tuli, ehkä eniten odotuksia asettanut annos: Hokkaidon merisiiltä, hummerihyytelöä, kaviaaria ja kukkakaalivanukasta. Koko komeuden kruunasi lehtikulta. En ennen ollut maistanut merisiiltä, joten odotin todella innolla tätä ravintolan nimikkoannosta. Vahvoja merellisiä makuja, suussa poksahtelevia suolaisia kaviaaripalloja ja uskomattoman herkullista merisiiltä, joita kukkakaalivanukas pyöristi mukavasti. Annos oli todellakin odotusteni arvoinen ja upeimpia yksittäisiä annosksia, joita olen ikivä syönyt! 

Merisiilin jälkeen vuorossa oli grillattua bambua, hernepyrettä ja makeaa valkosipulilientä. Ihan hyvä annos, jossa oli runsaasti tekstruuria. Kuitenkin aika mitäänsanomaton, mutta hyvä tähän väliin, sillä edeltävän annoksen jälkeen todennäköisesti mikä tahansa annos olisi tuntunut pliisulta.

Seuraava annos oli kalmaria a la  carbonara, viiriäisen keltuainen ja pekonia, sekä mustaa tryffeliä. Mukavan kermainen ja täyteläinen pasta. Maku oli hyvä ja kalmari oli ihanan mureaa. Suolaa oli tarpeeksi ja parmesaania oli runsaasti, kuten kunnon kermaisessa pastassa kuuluukin olla.

Tämän jälkeen sain illalliseni omasta mielestäni "huonoimman" annoksen. Höyrytettyä ankanmaksaa, pikkelöityä daikonia, retiisiä ja merilevä-misolientä. Rakastan ankanmaksaa, vaikka tiedänkin sen olevan eettisesti arveluttava tuote, mutta mielestäni höyrytettynä se ei ole parhaimmillaan. Lisänä tarjottu vahva liemi sai aikaan pienoisen "merileväöverin", sillä menun alkupää oli ollut suhteellisen merellinen ja merilevää oli aikaisemmissakin annoksissa ollut muunmuassa koristeena. Annos oli mielestäni vetinen, kaivaten jotain paistettua. Ankanmaksalta odotin enemmän ja uskonkin, että se olisi paistettuna sopinut paremmin tähän annokseen.

Olin jo henkisesti valmistaunut saamaan seuraavaksi paljon odottamaani Wagyu-härkää. Härän sijaan sainkin toisen "ekstra" annoksen - piikkikampelaa! Nyt sain onnekseni maistaa molempia pääruokia, huikeaa! Kampela oli kypsennetty taidokkaasti ja kala oli rakenteeltaan todella lihaisaa. Lisukkeina oli kaurajuuri tagliatellea, maa-artisokkapyrettä ja ruskeavoi-sabayonia. Tämä annos oli myös erittäin herkullinen, ei mitenkään yllättävä mutta ei kaiken aina tarvitse ollakkaan! Jälkeenpäin on hauska huomata, että molemmat "ekstra" annokset sijoittuivat mielestäni illan parhaimmistoon.

Sitten sainkin odottamani Wagyu- härkää, jonka seurana oli dulse(merilevälaji - punakaalisalaatti, käenkaalia ja piparjuuri-ruusupippuri emulsiota. Härkä oli paistettu ja maisteina oli vain suolaa, sekä pippuria. Ehdottomasti parasta härkää, mitä olen ikinä maistanut! Liha oli todella marmoroitunutta ja se oli suussa sulavaa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Annos oli täydellinen! Itsessäni olen huomannut, että jos ruoka on omasta mielestäni täydellisyyttä hipovaa, niin alan hymyilemään itsekseni. Tässä tapauksessa niin kävi. On mahtaneet naapuri pöydissä ihmiset ihmetellä, kun syön yksikseni pihviä hymy poskillani :)

Seuraavaksi tarjoilija kärräsi viereeni valtavan juustovaunun, josta sitten esitteli minulle tarjolla olevia juustoja. Briet ja homejuustot hylkäsin samantien, koska en halunnut horjuttaa seitsemännessä taivaassa kurottelevia makuhermojani. Otin turvallisia valintoja muunmuassa comtea ja gruyerea. Juustoa oli valtavasti lautasellani! Muutaman suupalan jälkeen totesin, etten selviä tästä ilman lasillista punaviinia. Annoin siis itselleni periksi ja pyysin tarjoilijaa tuomaan lasin punaviiniä. Punaviinin voimin selvisin lähes koko juustolautasesta.

"Juustovuoren" jälkeen tuotiin ensimmäinen jälkiruoka, jossa oli mansikkaa Japanista, hibiskus hyytelöä ja mansikka-yuzu granitea. Tässä annoksessa oleva mansikka oli juuri sitä, mistä viime kirjoituksessa kerroin. 80€ viisitoista kappaletta, eli reilu viisi euroa mansikka. Annos oli todella raikas, mukavan happoinen ja mansikkainen. Mansikka itsessään oli hyvää ja sen maku oli todella intensiivinen.  Mukava raikastava annos pääruokien jälkeen.

Viimeinen annos sisälsi Kacinkoa 85% suklaata ganachen muodossa, fisherman's friend pölyä ja piparminttu- valkosuklaa sorbettia. Upean täyteläinen ja ihanan suklainen annos, mutta silti raikas ja "kepeä", oli täydellinen lopetus tälle illalliselle. Lopuksi tuotiin vielä kupillinen kahvia, jonka kanssa tarjoiltiin pieniä petit fourseja.

Yhteenveto:
Loppujen lopuksi illallinen oli ikimuistoinen ja tähän astisista illallisistani "hienoin". Palvelu oli todella huomioon ottavaa ja imartelevaa.  Salissa työskenteli omien laskujeni mukaan 13 henkeä. Miljöö oli todella tyylikäs ja harkittu. Raaka-aineet olivat upeita ja ruoka oli kautta linjain ammattitaidolla valmistettua. Ystäväni varasi minulle pöydän tähän ravintolaan ja hänen ansiostaan sainkin hieman "erityishuomiota" shamppanjan ja kahden ekstra ruokalajin merkeissä. Hauskaa kirjoitella tätä tekstiä, kun voin mielessäni käydä ruoat uudestaan läpi ja palauttaa ne mieleen - lähestulkoon maistaa ne suussani! 




Huomenna on vuorossa päiväretki Lantau- saarelle, josta pyrin jo huomennna illalla kirjoittamaan tänne! Toivotaan ilmojen olevan suotuisia!